Seurajohtaja, nyt on aika pyytää apua - avaimena onnistumiseen oma seurayhteisö

Poikkeustila on ajanut koko yhteiskunnan ja siten myös urheiluseuratoiminnan ennennäkemättömien haasteiden ja mahdollisuuksien eteen. Koronaepidemian aiheuttamat vaikutukset ovat oiva ennakkoon kirjaamaton mittari monen urheiluseuran strategian, arvojen tai toimintasuunnitelman toteutumisen mittaamiseen.

Kuten monet yritykset myös useat urheiluseurat käyvät paraikaa eloonjäämiskamppailuaan. Seurajohdon täytyy muistaa, että kamppailun tiedostaminen ei ole itsestään selvyys koko seurayhteisölle. Nyt jos koska tarvitaan rehellistä, aitoa avoimuutta. Taloudelliset ja toiminnalliset haasteet eivät ole häpeä, tässä tilanteessa ne ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Olemme viime viikkoina saaneet todistaa poikkeuksellista auttamisen halua. Ihmiset haluavat, jokainen omien mahdollisuuksiensa mukaan, tukea pienyrityksiä, yhteisöjä ja kanssaeläjiään. Kuka olisi vielä kuukausi sitten uskonut bongailevansa nalleja ikkunoista, laulavansa yhteislauluja parvekkeella tai että puolituttu naapuri tarjoaa kauppa-apua?

Myös monet pienyrittäjät ovat antaneet rohkealla tavalla kasvot omalle firmalleen ja poikkeustilan aiheuttamille haasteille. Apua on myös löytynyt. Seuratoimintaa katsoessaan seuran jäsenet eivät katso palveluntarjoajaa vaan he katsovat peiliin, omaa toimintaansa, omaa yhteisöään. Seurat ja joukkueet eivät ole satunnaisia ihmisjoukkoja, ne koostuvat ihmisistä, jotka ovat halunneet osaksi ainutlaatuista seurayhteisöä. Seurajohdossa täytyy nyt luottaa oman yhteisönsä tukeen ja siitä syntyvään voimaan.

Nyt ei ole urheiluseurojen aika kainostella, on aika tulla avoimesti ulos poikkeustilan aiheuttamien haasteiden kanssa. Sinunkin seurassasi on varmasti joku, joka haluaa ja pystyy auttamaan, oli kyse sitten taloudellisesta tai toiminnallisesta avusta. Apua saavat ne, jotka sitä osaavat pyytää, ja seuraavalla kerralla apua saavat ne, ketkä muistavat tällä kertaa siitä kiittää.