Yrittäjän arvot ja yrittäjän sydän - reilu vuosi yrittäjyyttä takana

Reilu vuosi sitten toteutetussa ”sukupolvenvaihdoksessa” hyppäsin luotsaamaan pientä perheyritystämme yrittäjän roolissa. Vaikka työskentelen täysipäiväisesti palkansaajana toisessa organisaatiossa, on sivutoiminen yrittäjyys tärkeä osa arkeani ja arvojani. Olen ylpeä, että tänäkin päivänä yrityksemme pystyy tuottamaan työtä ja hyvinvointia itseni lisäksi kahdelle osa-aikaiselle työntekijälle, yrityksen entisille omistajille. Pyrin kaikissa tilanteissa välttämään mielestäni kehnoa ilmaisua ”oma yritykseni”, koska haluan puhua näkemykseni mukaisesti ”meidän yrityksestämme”, siis minun, yrittäjän, ja ammattitaitoisten ja sitoutuneiden työntekijöiden yrityksestä. Vaikka yrittäjä kantaa vastuusta, niin yritystä pyöritetään yhteisvoimin.

Olen syntynyt yrittäjäperheeseen ja kasvanut yrittäjäperheessä. Haluan kiittää vanhempiani, jotka ovat opettaneet minulle loistavat arvot elämään. Yrittäminen on vastuunkantoa itsestä ja muista. Se on yhdessä tekemistä ja laajakatseisuutta. Nämä opit antavat valtavan potentiaalin onnistua niin työelämässä kuin henkilökohtaisessakin elämässä.

On surullista, että vielä 2020-luvulla suomalaisessa työelämässä on runsaasti vastakkainasettelua. Nyt on aika unohtaa edellisten sukupolvien kiistat ja rakentaa suomalaista työelämää ja suomalaisten yritysten toimintaa yhdessä, käsi kädessä, yrittäjät ja työntekijät. Menestyksen resepti on kiistaton, työntekijän tulee tehdä työtä yrityksen menestyksen eteen ja yrittäjän tulee tehdä työtä työntekijöiden menestyksen eteen.

”Tyhmä sika kaataa oman kuppinsa” sanoo viisas suomalainen sananlasku. Toisin kuin monet valtakunnalliset etujärjestöt antavat ymmärtää, itse en usko, että suomalainen yrittäjä on tyhmä saati sitten sika. Yrittäjillä ja työntekijöillä on täysin samat intressit: yrityksen menestyminen ja sitä kautta hyvinvoinnin tuottaminen molemmilla osapuolille. Vanhempani ovat olleet loistavat roolimallit yrittäjyyden tiellä. Hyvinä aikoina työntekijät on otettu mukaan nauttimaan menestyksen hedelmistä ja toisaalta vaikeina aikoina työntekijät on otettu mukaan ratkaisukeskeiseen päätöksentekoon.

Työntekijänä edustan itse itseäni työelämässä tarkkaan harkitusta syystä. En usko, että valtakunnallinen organisaatio Hakaniemessä pystyy tuntemaan yksittäistä yritystä tai organisaatiota riittävän hyvin tehdäkseen päätöksiä, jotka ajavat aidosti työntekijän ja työnantajan yhteisiä etuja. Keskusjärjestöjen sijaan uskon paikalliseen päätöksentekoon, joka perustuu ihmisen käymään keskusteluun toisen ihmisen kanssa.

Tänään juhlitaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskuntamme supersankareita, yrittäjiä. Kuten minkä tahansa organisaation niin myös yrityksen sydän ja sielu ovat ihmiset - kaikki, jotka omalla panoksellaan ovat auttamassa yritystä menestymään.  Heidän ansiostaan meillä on tänään koko Suomen yhteinen juhlapäivä, yrittäjän päivä.

Hyvää yrittäjän päivää!

Seuratoiminnan syksyn tilahaaste ratkaistaan yhteistyöllä

Seuratoiminnan syyskausi koki ensimmäisen koronakolauksensa jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.  Kymmeniltä, ellei sadoilta, seuroilta on lähtenyt harjoitustilat osittain tai kokonaan alta, kun koulujen liikuntatiloja on otettu opetus- ja ruokailukäyttöön useissa kunnissa. Vaikka seuratoiminnan kannalta tilanne on eittämättä kurja, ei vastakkainasettelu pelasta sen paremmin lasten ja nuorten liikkumista kuin oppimistakaan. Itse asiassa perusopetus ja seuratoiminta ajavat yhteiskunnassamme täysin samaa agendaa - lasten ja nuorten hyvinvointia, uuden oppimista ja osallistumista.

Vaikka seuratoiminnassa ja peruskouluissa liikutaan samojen tavoitteiden äärellä, on molemmilla oma ainutlaatuinen roolinsa yhteiskunnassamme. Tänä poikkeuksellisena vuonna meidän on tehtävä mahdollisimman levein hartioin töitä, ettei yksikään lapsi tai nuori syrjäydy ja että arki niin kouluissa kuin harrastuksissa pystytään toteuttamaan mahdollisimman turvallisesti. Tästä syystä myös syksyn tilajärjestelyjä on lähdettävä työstämään yhteistyössä.

Yllättävien muutosten edessä tunnemme yleensä ajautuneemme umpikujaan, mutta harvemmin todellisuudessa olemme sellaisessa tilanteessa, johon ei ratkaisua löydy. Nyt on aika tarttua tuumasta toimeen ja antaa luovuuden kukkia. Kyllä tässä maassa neliöitä riittää, niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Voisiko messuhalliin rakentaa tilapäisen liikuntakeskuksen? Entä sopisiko ostarin tyhjä liiketila ryhmäliikunnalle? Voisiko arki-iltaisin suljetun tapahtumaravintolan tanssiparketilla harjoitella viikolla tanssiseurat?  Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta niiden toteuttaminen vaatii yhteistyötä. Kenties myös koulutyön tarpeisiin voisi löytyä korvaavia tiloja vaikkapa etäopetukseen siirtyneistä korkeakouluista.

Kuntien ja seurojen on hetimiten istuttava alas pohtimaan, miten väistötilat seuratoiminnalle saadaan järjestettyä. Niin seurojen kuin kuntien resurssit ovat olleet erityisen kovilla jo keväästä asti, mutta jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa kuvetta on kaivettava puolin ja toisin. Emme ole mahdottoman tilanteen tai hintalapun edessä. Olemme tilanteessa, jossa mitataan yhteistyökykyämme ja nokkeluuttamme, ja niitähän meiltä löytyy, jos vain tahtoa löytyy.

Olympiakomitean lanseeraama Seurasydän-kampanja pyörähtää käyntiin taas syyskuussa. Jos joskus, niin tänä syksynä, tarvitsemme seurasydäntä ehkä enemmän kuin koskaan. Onneksi seurasydän sykkii jo noin miljoonan suomalaisen rinnassa. Näiden seurasydämien harrastusten turvaamiseksi meidän pitää nyt tehdä töitä!

Cheerleading on suomalaisen urheilun menestystarina

Monissa keskusteluissa ”trendilajiksi” tituleerattu cheerleading julkaisi viime viikolla nivaskan tilastodataa kansallisen lajiliiton toimesta. Tilastot eivät osoita vain, että kiinnostus lajia kohtaan on kasvanut viime vuosina. Ne osoittavat lisäksi, että lajin harrastajamäärä on kasvanut jo vuosituhannen alusta alkaen jatkuvasti kiihtyneeseen tahtiin. Tilastojen valossa voidaan siis todeta, että cheerleadingin kasvussa ei ole kyse satunnaisesta somessa levinneestä Atlantin takaa rantautuneesta muoti-ilmiöstä, vaan kyse on pitkäjänteisen ja kunnianhimoisen seura- ja lajikehitystyön tuloksesta. Merkittävää on myös, että lajin harrastajamäärä kasvoi yhteensä 15:ssä manner-Suomen maakunnassa. Kasvussa ei ole kyse pelkästään yhden seuran tai alueen ponnisteluista, vaan tuloksista näkyy koko cheeryhteisön lajin eteen tekemä työ.

Vuosia kestävä ja tahtia kiihdyttävä kasvu on syntynyt valtavasta määrästä onnistumisia, joiden taustalla on taidokasta johtamista, ahkeraa työntekoa ja sitä paljon puhuttua seurasydäntä. Yhtenä onnistumisena mainittakoon, että seurat ja lajiliitto ovat nostaneet suomalaisen huippucheerleadingin maailman kärkeen ohi lajin ”suurmaan” Yhdysvaltojen. Tästä kertovat muun muassa suomalaisten kaksi perättäistä naisten maailmanmestaruutta. Urheilullinen menestys on tuonut näkyvyyttä ja yllättäen yhtenä vuonna laji on kuin onkin viiden kärjessä peräti kolmessa urheilugaalan palkitsemiskategoriassa. Kuka olisi ennustanut näitä ehdokkuuksia vielä pari kolme vuotta sitten?

Menestyksen ytimessä on kuitenkin suomalaisten cheerseurojen onnistuminen. Ne ovat onnistuneet liikuttamaan harrastajia niin, että harrastajat ovat tulleet harjoituksiin kerta toisensa jälkeen uudelleen tuoden mukanaan uuden kaverin, joka on tullut uudelleen ja tuonut mukanaan uuden kaverin ja niin edelleen. Suomalaiset cheerseurat ovat onnistuneet kasvamaan pienistä harrasteporukoista lajijaostoiksi, joista osa edelleen isoiksi itsenäisiksi yksiköiksi, joissa vapaaehtoisten ja luottamustoimisten korvaamaton panos yhdistyy taitavien seura- ja liikunta-alan ammattilaisten työpanokseen. Monet perinteisetkin urheilun monilajiseurat ovat löytäneet cheerleadingtoiminnasta itselleen uutta virtaa ja lähteneet cheerleadingin vauhdittamana uudistusten sekä kasvun tielle.

Voimakkaan kasvun takaa löytyy viisaita ja rohkeita päätöksiä ja rutkasti kunnianhimoa. Vaikka monella cheerseuralla on takanaan jo vuosikymmenten historia, ei seuroissa ole jääty laakereille lepäämään. Seuratoiminnan kehittämisessä on kyse halusta kehittyä, kokeilla ja onnistua. Cheerseuroilla on hallussa niin sosiaalinen media kuin Z-sukupolven ajatusmaailma. Kenties yksi seurojen menestyksen salaisuus on, että sillä välin kun muut pohtivat kuinka ennen kaikki oli paremmin, cheerseurat pohtivat, kuinka ensi vuonna kaikki on paremmin ja sitä seuraavana vuonna asiat vielä sitäkin paremmin.

Seuraavalla vuosikymmenellä nähdään mihin tämä menestystarina johtaa. Laji on antanut 2020-luvulle positiivisen tulosvaroituksen kaikilla osa-alueilla ja on kirjoittamassa Suomen urheiluhistoriaa uuteen uskoon.  

Seurajohtaja, nyt on aika pyytää apua - avaimena onnistumiseen oma seurayhteisö

Poikkeustila on ajanut koko yhteiskunnan ja siten myös urheiluseuratoiminnan ennennäkemättömien haasteiden ja mahdollisuuksien eteen. Koronaepidemian aiheuttamat vaikutukset ovat oiva ennakkoon kirjaamaton mittari monen urheiluseuran strategian, arvojen tai toimintasuunnitelman toteutumisen mittaamiseen.

Kuten monet yritykset myös useat urheiluseurat käyvät paraikaa eloonjäämiskamppailuaan. Seurajohdon täytyy muistaa, että kamppailun tiedostaminen ei ole itsestään selvyys koko seurayhteisölle. Nyt jos koska tarvitaan rehellistä, aitoa avoimuutta. Taloudelliset ja toiminnalliset haasteet eivät ole häpeä, tässä tilanteessa ne ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Olemme viime viikkoina saaneet todistaa poikkeuksellista auttamisen halua. Ihmiset haluavat, jokainen omien mahdollisuuksiensa mukaan, tukea pienyrityksiä, yhteisöjä ja kanssaeläjiään. Kuka olisi vielä kuukausi sitten uskonut bongailevansa nalleja ikkunoista, laulavansa yhteislauluja parvekkeella tai että puolituttu naapuri tarjoaa kauppa-apua?

Myös monet pienyrittäjät ovat antaneet rohkealla tavalla kasvot omalle firmalleen ja poikkeustilan aiheuttamille haasteille. Apua on myös löytynyt. Seuratoimintaa katsoessaan seuran jäsenet eivät katso palveluntarjoajaa vaan he katsovat peiliin, omaa toimintaansa, omaa yhteisöään. Seurat ja joukkueet eivät ole satunnaisia ihmisjoukkoja, ne koostuvat ihmisistä, jotka ovat halunneet osaksi ainutlaatuista seurayhteisöä. Seurajohdossa täytyy nyt luottaa oman yhteisönsä tukeen ja siitä syntyvään voimaan.

Nyt ei ole urheiluseurojen aika kainostella, on aika tulla avoimesti ulos poikkeustilan aiheuttamien haasteiden kanssa. Sinunkin seurassasi on varmasti joku, joka haluaa ja pystyy auttamaan, oli kyse sitten taloudellisesta tai toiminnallisesta avusta. Apua saavat ne, jotka sitä osaavat pyytää, ja seuraavalla kerralla apua saavat ne, ketkä muistavat tällä kertaa siitä kiittää.