Seuratoiminnan syyskausi koki ensimmäisen koronakolauksensa jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Kymmeniltä, ellei sadoilta, seuroilta on lähtenyt harjoitustilat osittain tai kokonaan alta, kun koulujen liikuntatiloja on otettu opetus- ja ruokailukäyttöön useissa kunnissa. Vaikka seuratoiminnan kannalta tilanne on eittämättä kurja, ei vastakkainasettelu pelasta sen paremmin lasten ja nuorten liikkumista kuin oppimistakaan. Itse asiassa perusopetus ja seuratoiminta ajavat yhteiskunnassamme täysin samaa agendaa - lasten ja nuorten hyvinvointia, uuden oppimista ja osallistumista.
Vaikka seuratoiminnassa ja peruskouluissa liikutaan samojen tavoitteiden äärellä, on molemmilla oma ainutlaatuinen roolinsa yhteiskunnassamme. Tänä poikkeuksellisena vuonna meidän on tehtävä mahdollisimman levein hartioin töitä, ettei yksikään lapsi tai nuori syrjäydy ja että arki niin kouluissa kuin harrastuksissa pystytään toteuttamaan mahdollisimman turvallisesti. Tästä syystä myös syksyn tilajärjestelyjä on lähdettävä työstämään yhteistyössä.
Yllättävien muutosten edessä tunnemme yleensä ajautuneemme umpikujaan, mutta harvemmin todellisuudessa olemme sellaisessa tilanteessa, johon ei ratkaisua löydy. Nyt on aika tarttua tuumasta toimeen ja antaa luovuuden kukkia. Kyllä tässä maassa neliöitä riittää, niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Voisiko messuhalliin rakentaa tilapäisen liikuntakeskuksen? Entä sopisiko ostarin tyhjä liiketila ryhmäliikunnalle? Voisiko arki-iltaisin suljetun tapahtumaravintolan tanssiparketilla harjoitella viikolla tanssiseurat? Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta niiden toteuttaminen vaatii yhteistyötä. Kenties myös koulutyön tarpeisiin voisi löytyä korvaavia tiloja vaikkapa etäopetukseen siirtyneistä korkeakouluista.
Kuntien ja seurojen on hetimiten istuttava alas pohtimaan, miten väistötilat seuratoiminnalle saadaan järjestettyä. Niin seurojen kuin kuntien resurssit ovat olleet erityisen kovilla jo keväästä asti, mutta jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa kuvetta on kaivettava puolin ja toisin. Emme ole mahdottoman tilanteen tai hintalapun edessä. Olemme tilanteessa, jossa mitataan yhteistyökykyämme ja nokkeluuttamme, ja niitähän meiltä löytyy, jos vain tahtoa löytyy.
Olympiakomitean lanseeraama
Seurasydän-kampanja pyörähtää käyntiin taas syyskuussa. Jos joskus, niin tänä
syksynä, tarvitsemme seurasydäntä ehkä enemmän kuin koskaan. Onneksi seurasydän
sykkii jo noin miljoonan suomalaisen rinnassa. Näiden seurasydämien harrastusten
turvaamiseksi meidän pitää nyt tehdä töitä!
